Koulutuspalvelut

Reaktiivisen koiran kanssa oppimatkalla Freya on ollut matka häiriöiden ja arkuuden maailmaan. Nuorena koirana moni asia sai neidon reagoimaan pöhkimällä. Itsellä siihen mennessä oli koulutusboksissa vain perinteinen vastaehdollistaminen eli koiran kontakti pidetään yllä kunnes häiriö on poistunut tai koira pystyi sen taas unohtamaan. Koulutus ei tuottanut haluttua tulosta ja turhautumista tuli puolin ja toisin. Kävimme sitten Kaisa Hilskan opissa ja ensi kerran tutustuin häiriöstä palkkaamiseen. Alkuun tuntui täysin vastakkaiselta siihen mitä olin oppinut jo melkein 10 vuoden koiraharrastamisen jälkeen. Freya oli ensimmäinen todella reaktiivinen ja pelokas koira, jonka olen omistanut. Ensimmäinen mitä opin aikoinaan miten häiriöihin piti reagoida oli pakko eli hihna nyppäisy, joten lähdimme työstämään käytöstä ihan uudella tavalla. Alkuun palkkasinkin kaikkea mitä Freya näki, jotta saimme palkattua paljon häiriötä ja vahvistettua toiminta mallia. Pienen harjoittelun jäl

Pohdintaa agilityn kehittämisestä jo seuratasolla Olemme lajina saaneet urheilustatuksen, mikä taitaa olla maailman tasolla ensimmäisiä maita ellei ensimmäinen. En voi kuin ylpeänä maailmalla kertoa, liiton aikaan saannoksia. Monissa maissa sama prosessi on vireillä ja lajin statusta urheiluna halutaan korostaa. Mitä sitten on urheilu? Itselle tulee mieleen raastava harjoittelu, joka johtaa huippuunsa hiottuun suoritukseen. Lähimpänä lajiamme on esteratsastus, jolla urheilustatus on ollut jo pitkään. Siinäkin lajissa teami koostuu eläimestä eli hevosesta ja ratsastajasta. Molempien kunto ja taitotaso vaikuttavat suorituksen kokonaisuuteen. Ratsastuksen alkutaival on aika samantyyppinen kuin agilityssä. Käydään alkeiskurssi ja aletaan edetä vaikeampiin harjoituksiin. Oman ratsastusuran aikana ratsastajan kehittämisestä puhuttiin, mutta tarjolla ei ollut sinänsä mitään kurssia tai oheisharjoitteita ratsastustuntien rinnalla. Näin jälkikäteen yhdessä tehdyt alkuverryttelyt olisivat