perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lajin kehitys tulevaisuudessa - kohti kokonaisvaltaisempaa harjoittelua

Pohdintaa agilityn kehittämisestä jo seuratasolla


Olemme lajina saaneet urheilustatuksen, mikä taitaa olla maailman tasolla ensimmäisiä maita ellei ensimmäinen. En voi kuin ylpeänä maailmalla kertoa, liiton aikaan saannoksia. Monissa maissa sama prosessi on vireillä ja lajin statusta urheiluna halutaan korostaa. Mitä sitten on urheilu? Itselle tulee mieleen raastava harjoittelu, joka johtaa huippuunsa hiottuun suoritukseen. Lähimpänä lajiamme on esteratsastus, jolla urheilustatus on ollut jo pitkään. Siinäkin lajissa teami koostuu eläimestä eli hevosesta ja ratsastajasta. Molempien kunto ja taitotaso vaikuttavat suorituksen kokonaisuuteen. Ratsastuksen alkutaival on aika samantyyppinen kuin agilityssä. Käydään alkeiskurssi ja aletaan edetä vaikeampiin harjoituksiin. Oman ratsastusuran aikana ratsastajan kehittämisestä puhuttiin, mutta tarjolla ei ollut sinänsä mitään kurssia tai oheisharjoitteita ratsastustuntien rinnalla. Näin jälkikäteen yhdessä tehdyt alkuverryttelyt olisivat voineet viedä ratsastustakin eritavalla eteenpäin ja motivoida myös itsensä kehittämiseen muuallakin kuin hevosen selässä.

Agilityyn tutustutaan monesti eka kertaa videoilta tai kaverin kanssa kisoissa. Tulee se tunne, että laji voisi olla mukavaa tekemistä koiran kanssa. Ensi kertalainen tutustuu lajiin alkeiskurssin kautta, jossa vaihdellen opetetaan estetaitoja tai parhaimmillaan myös yhteistyön ja koiran oppimisen perusteet. Harvoin kuitenkin käydään vielä läpi lajin urheilupuolta eli koiran ja ihmisen fysiikan kehittämistä ilman esteitä. Voisimmeko tehdä jotain paremmin? Olisiko mahdollista liittää alkeiskurssista asti esim. pienet alkuverryttelyt yhdessä? Lajiin voisi pienillä harjoitteilla tuoda lisää urheilumaisuutta jo alusta asti. Yhteiset alkuverryttelyt loisivat myös yhteishenkeä ja tsemppausta ryhmän kesken. Pienistä harjoitteista voisi siirtyä kokeneemmilla systemaattiset liikkuvuuden, voiman ja nopeuden kehittämiseen. Harjoitteista voisi koota kotona tehtävät lisäharjoitukset, sekä kunto-ohjelmaa missä sekä koira, että ihminen kehittäisivät omaa fysiikkaansa. Mistä löytää motivaatio koirakoiden haluun kehittää itseään muuallakin kuin agilitykentällä? Agilityhän voisi olla itsessään toki motivaattori molempien osapuolten hyvinvoinnin parantamiseen. Seuroilla tuntuu olevan kivasti edullisia fysiikkatreenejä, mutta ne ammottavat monesti tyhjyyttään. Olisiko tehokkaampaa siis tehdä ohjelmia ja motivoida kehittymistä välitesteillä?

Jokaisen harjoituksen olisi hyvä kehittää ja antaa uusia eväitä eteenpäin. Perusryhmätreenissäkin voitaisiin jakaa harjoittelu koiran kehittämiseen, ihmisen fysiikan kehittämiseen ja lopuksi yhteistyönhiontaan. Jokainen osa-alue voisi olla joka viikoista treenaamista. Tässä tulee monesti esiin ajan riittävyys, mutta olisiko mahdollista tehdä ennen treeniä 30 min yhteiset lämmittelyt kentänulkopuolella? Harjoitus voisi vaihdella painotukseltaan koira ja ihmisen välillä. Yhteinen fysiikkatreeni antaisi siis pontta ja vinkkejä molempien treenaukseen. Toki lopullisen työn pitää tehdä itse koirakko, mutta pienet tiedon jyväset alkaisit paremmin levitä, kun niitä olisi tarjolla ja ne kuuluisivat lajin harjoitteluun. Toki osa edelleen haluaisi harjoitella vain koiran kanssa. Kuitenkin voisimme kehittää lajin koulutusta ja tarjontaa monipuolisemmaksi. Koulutusohjaajakursseilla voitaisiin antaa enemmän eväitä kokonaisvaltaisesti koirakon kehittämiseen. Luentopäivät arjen treenauksesta voisivat lisätä tietoa ja taitoa kokonaisvaltaiseen harjoitteluun.


Tässä nyt jotain omia pohteita miten agilityn koulutusta voisi kehittää niin seuratasolla, kuin lajiliiton puolesta. Kurssien monipuolistaminen ja sisältöjen muokkauksella lajiin voisi saada uusia näkökulmia. Seuroissa on paljon urheilutaustaisia harrastajia, jotka voisivat olla mukana kehittämässä lajin fyysisen puolen harjoittelua ihmispuolella. Koirapuolen osaamista seuroista löytyy vaihdellen, mutta yhteisillä teemapäivillä tietoa voisi jakaa eteenpäin ja kehittää lajin osaamista syvemmälle. Aina tulee olemaan harrastajia, jotka tulevat vain kerran viikkoon viettämään illan koiransa kanssa, mutta on myös niitä jotka voisivat innostua lajista vielä enemmän, kun koulutuspuoli olisi monipuolisempaa ja kokonaisvaltaisesti koirakon kehitystä tukevaa. Mitä haluamme lajilta tulevaisuudessa? Mihin suuntaan sitä halutaan kehittää? Fyysisenharjoittelun tuomisella voisimme ehkäistä vammoja niin ihmisiltä kuin koirilta ja sitä kautta lisätä hyvinvointia molemmin puolin. Tavoitteena hyvin voiva koirakko!

Tässä illan pohdintaa lajin kehittämisestä. Ajatuksia kypsyvät pikku hiljaa pikku tarkempaan suunnitelmaa mitä voisi kokeilla. Se onko seuroissa intoa kokeilla ja kehittää jää nähtäväksi.

Oikein upea loppu kesää kaikille!

Marianne, Talent Dogs

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti