Hajatelmia agilitystä

Ajatuksia agiltystä

Pixie alkaa olla 9 vuotta. Hänen kanssansa aksamatka aloitettiin jo nuorena. Huumaannuttiin kovasta vauhdista ja tarjoamisen kautta oppimisesta. Kokeiltiin juoksareiden rakennusta, joka siihen aikaan oli Suomen kamaralla ennen kuulumatonta. Yksin ei vielä silloin taidot riittäneet juoksarikoiraan.  Harjoiteltiin, epäonnistuttiin ja kokeiltiin. Siihen aikaan mitä nuorempana mentiin kovaa sen hienompaa. Rataa tehtiin hyvinkin nuorilla koirilla ja vauhti korvasi monetkin taidot. Liikeohjaus oli valttia, vaikka se näin jälkikäteen, toi selkeästi myös ison kasan ongelmia.

Freyan kanssa tarjoamisen kautta oppiminen oli jo itsestään selvyys. Kokeiluun tulivat suuntakäskyt, juoksarien rakennus loppuun saakka, parempi ja tarkempi taitojen rakennus. Taas tuli kokeiluita, mitkä onnistuivat heti ja toiset taas vähemmän hyvin. Tieto karttui ja uskallus tehdä omalla tavalla lisääntyi. Monta kertaa projektin aikana sai kuulla, ettei onnistu ja se ja se ei tule koskaan toimimaan. Paljon oli haasteita ja itsekseen pohdintaa. Oli alkuun vaikeaa löytää ihmisiä, joilla samoja tavoitteita ja haaveita. Euroopassa moni ajatus oli vuosia sitten konkresoitunut.

Freyan kanssa koin itse tietynlaisen ahaa elämyksen, kun hoksasin, että tietyt koulutustaidot olivat jo olemassa, mutta en ollut niitä soveltanut agilityyn. Ärsykekontrolli (koira tekee tehtävän vain vihjeestä), itsenäinen vahva osaaminen suullisesti vihjeestä ja enemmän koiran oivallusta soveltava koulutus. Näitä kaikkia olin paljon tarkemmin ja paremmin soveltanut meidän toisessa lajissa eli tokossa. Agilityssä vihjeiden ja tehtävien rakennus oli osin jäänyt kesken tai niitä hallitsi liike, mikä tietyissä tilanteissa sai aikaan esteiden lukituksen poiston. Liike sitoi ohjaajan tehtävään, eikä vapautta niinä oikeina hetkinä.

Uudet ajatukset saivat palaamaan sorvin ääreen ns. tuttujen asioiden uudelleen opetus alkoi. Tavoitteena oli vahvistaa koiran itsenäistä suoritusta, sekä selkeyttä äänivihjeiden merkitystä. Kaikki siis uusiksi ilman liikettä ja tarjoaminen taas kehiin. Välistä vetoihin opetin selkeän äänivihjeen nenäkosketuksen avulla, takaa kiertoa vahvistettiin eri erottelutehtävillä ilman liikettä ja estekäskyjä vahvistettiin erilaisten lähetystä avulla ja ilman liikettä. Pikku hiljaa legopalikat alkoivat loksahdella kohdallaan ja Freya alkoi reagoida vihjeisiin, kuten tokossa. Vihjeen kuultuaan koira täysin antoi kaiken keskittymisensä tehtävälle ja unohti ohjaajan tekemiset, mikä taas vapautti ohjaajan tekemään mitä vain. Yksi hienoimpia oli ensi kertaa kisoissa käskyttää koira takaa kiertoon putken jälkeen ja mennä kauemmas vastaanottamaan koira vaikeassa kuviossa. Enää tarvinnut mennä johteen kulmaan kertoilemaan mitä koiralta haluttiin tai suunnata kroppaa ja liikettä millin tarkasti.

Kaiken kaikkiaan matka uusiin juttuihin on vapauttanut omaa tekemistä radalla. Tuonut koiran tekemiseen valtavasti itseluottamusta ja vauhtia, sekä kehittänyt sen ymmärrystä radasta ja siitä milloin esteet saa suorittaa. Nyt voi osassa kohti vain juosta ja koira suorittaa esteitä itsevarmasti ja hyvin. Äänivihjeet ovat mahdollistaneet tehtävien kertomisen entistä aikaisemmin ja antanut koiralle aikaa valmistautua edessä olevaan hyppytehtävään oikein. Hyppytekniikka kouluttavana on hieno nähdä mietin siinä opitut taidot pääsevät vielä parempaan käyttöön, kun koira pääsee äänivihjeiden kautta itsenäisesti toteuttamaan haluttua tehtävää.

Freya alkaa olla siinä iässä, että enää ei uusia työkaluja oteta pakkiin, mutta vanhoista hiotaan timanttisia. Joskus kun tulee uusi vesseli aksaan, niin monia asia tehdään eri tavalla. Pentuna pieni kehohallinta juttuja, hömppätempujen kautta taidot oppimiseen, suuntien ja muiden aloitus muissa jutuissa, sekä arjen elämän hallinta. Aksaan asioiden siirto vasta vuoden iän jälkeen, jossa ensin osataitojen siirto esteille ja vihjeet kuntoon ennen mitään ratatreeniä. Estevihjeet ärsykekontrolliin esim. putkeen ei mennä kuin vihjeellä. Yhdellä hypyllä kaikki hyppyvihjeet ja tekeminen ilman liikettä hanskaa. Harjoitukset lyhyinä ja taitojen kehittämisen tukena ja välillä radan pätkiä eri ohjausvalinnoilla, jotta opitaan käyttämään paremmin ja paremmin työkaluja.

Paljon vielä pohdittavaa ja kehitettävää asioissa. Tällä hetkellä suurin anti on viedä opittua eteenpäin koulutettavien kautta. Niinun teamille iso kiitos tuesta ja pohdinta seurasta!! Paljon olen tahkonut itsekseni, mutta hyvä on löytää samoilla ajatuksilla olevia ihmisiä, jotta ajatukset jalostuvat nopeammin. Tällä matkalla on myös ollut oppina se, että usko hulluihin ajatuksiisi, vaikka kukaan muu ei uskoisi. Sitä ei tiedä mitä silloin saavuttaa – kuten varsin kivat juoksarit Freyalla. Miettikääpä jos olisin hulluuttani jatkanut Pixien juoksareita pentuaikana…. Uskokaan itseenne ja hulluihin tavoitteisiin!!  

Itse löysi sen rohkeuden sekä itselle, että koiralle, lentää radalla ja todella olla yhtä virtaa koko radan ajan. Vielä menee hetki löytää se lopullinen juttu onnistumiseen, mutta monesti olemme ja tehneet radalla asioita, mitä ei koskaan vielä 9 vuotta sitten osannutkaan kuvitella.